UUTTA POTKUA KUNTAPOLITIIKKAAN

Pirkkalan valtuustossa tänä iltana pohdittiin ympäristöohjelmaa ja henkilöstökertomusta viime vuodelta. Kokouksen alussa oli valtuutetuille tarkoitettu kyselytunti, johon valtuutetut oli tehneet neljä kysymystä. Koskien työllisyyttä, ajanvarausta, sosiaalista luototusta ja Pereen kaavaa. Pormestari vastasi kysymyksiin, johon kysyjä sai antaa vastauspuheenvuoron. Eipä se erikoista ollut.

Kello 18.00 alkoi varsinainen valtuuston kokous. Asialistalla oli vain kaksi asiaa. Henkilöstöohjelma, joka ei paljon antanut aihetta keskusteluun, mutta sitä vastoin ympäristöohjelma herätti joissakin valtuutetuissa kiivaitakin tunteita. Tulevaisuuden ongelmia esiteltiin ympäristöohjelmassa SWOT-analyysin avulla. Siinä mainittiin Pirkkalan uhkia, mahdollisuuksia, heikkouksia ja vahvuuksia.

Pahinta ympäristöohjelmassa oli se, että kuntalaisia ei taaskaan kuultu ohjelmaa tehtäessä. Kuntalaisista 47 vastasi kyselyyn, että liikenteen melun vähentäminen on ensisijainen tehtävä kunnassa. Se kuitenkin oli muokattu työryhmien jälkeen vielä asianosaisten vastuualueiden esimiesten sekä johtoryhmän ja poliittisen johtoryhmän kanssa niin, että se sai hyvin vähän jalansijaa tässä ohjelmassa.

Työryhmän ja sitä viilanneiden virkamiesten laatima ympäristöohjelma on nyt runkona ympäristöpoliittiselle tulevaisuuden pohdiskelulle. Tulevaisuuskuvassa tuumataan, minkälaisiin toimiin ryhdytään kestävän kehityksen edistämisessä. Vasta viidentenä eli viimeisenä on liikenteen meluhaittojen vähentäminen.

Olen saanut paljon sähköpostia juuri meluhaitoista Pirkkalassa. Näytin pinoa valtuuston kokouksessa minkälaisen kasan olen saanut juuri meluhaitoista koskeavaa postia. Sain sieltä välihuudon, "eihän niihin kaikkiin tarvitse vastata". Olen pyrkinyt siihen, että jokaiseen postiin vastaan henkilökohtaisesti. Oli ne sitten hyviä tai huonoja ehdotuksia.

Minusta ympäristöohjelma olisi pitänyt tehdä ensimäisenä kaikista niistä ohjelmista, mitä kunta on tehnyt. Ympäristöohjelma ja kestävä kehitys vaikuttaa kaikkeen. Päätökset olisi pitänyt tehdä perusteellisen ja avoimen valmistelun pohjalta demokraattisesti, tietoisena ja vastuullisena valinnoista ja niiden seurauksista.

Metsien virkistyskäyttö oli toinen mistä kuntalaiset olivat huolissaan. Minusta metsien virkistyskäyttö toteutuu jo nyt jokamiehen oikeudella. Sanoin puheessani valtuustossa, että yhdyskuntarakenteen tiivistäminen tuo myös ongelmia Pirkkalaan. Siitä sain aikamoisen ryöpytyksen. Samoin epäilin, että tiivis asuminen ei millään paranna kunnan taloutta sekin on mielestäni väärä peruste.

Mielestäni ympäristöohjelmassa on unohdettu kokonaan lähteet ja pintavesien suojelu. Kunta on järjestelmällisesti tuhonnut suunnitelmissaan lähteiden ja pintavesien tilaa. On kaavoitettu surutta lähteiden päälle. Louhitaan kallioita, joista irtoaa arseenia. Linnakallion kallioitakin voisi säästää tuleville sukupolville.

Hulavesien käsittely on "lapsenkengissä" Pirkkalassa. Lisäämällä asfaltointia luonnollinen imeytys puuttuu. Virkistyskäytössä keskitytään yksinomaan metsiin. Unohdetaan hoidettujen peltoalueiden merkitys. On tieteellisesti tutkittu, että viljelyllä maisemalla on samanlainen vaikutus ihmisen psyykkeeseen kuin vesistöllä.

Meluntorjunta olisi pitänyt käsitellä tässä ympäristöohjelmassa tarkasti. Nyt sitä ei tehty. Pilantuneet maa-alueet olisi pitänyt myös tässä käsitellä ja paljon puhutut kulttuurimaisemat.

Paljon on palautetta tullut kuntalaisilta melusta. Tässä muutamia kommenttia. "Ympäristölautakunnan pitäisi toimia niin, että se toimii ja ajaa ympäristön ja ihmisten asioita, eikä jäsenten omien poliittisten etujen asiaa". "Tässä kunnassa kaikki palvelee logistiikkaa, tavaraa, ohikulkua, teollisuutta, ja ennen kaikkea poliittista peliä. Ei ihmistä." "Mikä tehtävä on ELY-keskuksen virkamiehillä ja kunnan virkamiehillä?"

Ja lisää: "Vihreät ajavat ympäristön asiaa, ja että viimeksikin he ympäristötekona halusivat ja saivat lisää pikkukiviä jonkun patsaan ympärille."

Illan kokouksessa näkyi se, kuinka puolue ajaa vain omia etujaan. Minä ainakin haluaisin olla kuntalaisten äänitorvi kunnassa. Mutta täällä on kyllä viime aikoina pelattu sellaista poliittista peliä, että kestääköhän kaikki päivänvalon?

Moni kuntalainen on kiittänyt kun olen vastannut. Palautetta on tullut, "että monikaan kuntapoliitikko ei ole vaivautunut edes vastaamaan, vaikka useille ovat asioista kirjoittaneet juuri melusta."

Itse olen monet kerrat ottanut esille juuri melun, niin kuntaan pormestarille kuin kunnallishallituksen kokouksessa ja ELY-keskuskeen. Joskus tuntuu siltä, että asioita ei otetta oikein vakavasti. Esimerkkinä Salimäentien meluvalli, joka on liian matala, ja joka on ELY-keskuksen asia. Samoin Killon melu, josta on tullut paljon palautetta. Joskus sitä miettii, että kaippa ne sitten kuntavaaleissa ottavat asiat esille ja voivat sanoa "ME TEIMME SEN"!

Jos Pirkkalassa halutaan elää ja kunta pitää asuttuna, tulisi lähtökohtana olla luonnon kunnioittaminen. Elämän täytyisi perustua ekologisiin perusteisiin. Itse asiassa muita vahvoja perusarvoja Pirkkalassa ei Tampereen verrattuna ole. Pirkkalassa vetovoima tulee olemaan puhtaassa aidossa miljöössä. Kunnassa pitäisi arvostaa perinteitä. Sillä on itsetunnon kannalta valtava merkitys.

Rakennuskultturi kertoo Pirkkalasta paljon. On ollut aikoja, jolloin on rakennettu komeita matalia taloja, nyt on aika jolloin rakennetaan 14. kerroksisia kerrostaloja ulkomaisten esikuvien mukaan.

Nyt tarvitaan kuntapäättäjiltä ja virkamiehiltä vastaanottavaisempaa, suvaitsevampaa ilmapiiriä. On kylien ehto, että hyväksytään uudet tulokkaat ja uudet elinkeinot myös haja-asutusalueelle. Omatoimiseksi tottuneelle haja-asutusalueella asuvalle asuminen on täällä helpompaa, eläminen yksinkertaisempaa ja palvelut inhimillisempiä. Kaikkia palveluja ei tarvita täällä, koska olemme tottuneet elämään säästäväisesti.

Hiljaisuus on meidän voimanlähde. Hiljaisuus antaa voimaa ja ymmärryskykyä. On mietittävä arvojen järjestys. Ihmisen pitää olla ahkera. Meitä ei ole luotu laiskoiksi. On keskityttävä olennaisiin asioihin ja annettava ihmisyydelle itsessämme aikaa - ajattelemaan ja hiljentymään elämän syvimpiä arvojen äärelle ja tutkiskelemaan itseään. Eettisyys ja moraali ovat arvoista vahvimmat. Ne ovat elämässä luja vankkuri. Kun luotamme Jumalaan, emme koskaan ole turvattomia.

Tulipa taas saarna. Hyvää yötä!

KIITTÄKÄÄ KAIKESTA

Kolmisenkymmentä seurakuntalaista oli saapunut yhdessä hiljentymään kylvönsiunaukseen. Emme olleet laajojen peltojen laidalla, vaan vanhan viljamakasiinin maisemissa vanhan kirkon luona olevalla pellon äärellä, jossa mieheni Pekka viljelee kauraa. Siellä pellon laidalla ja makasiinin pihapiirissä luonnon rikkaus ja monimuotoisuus tulivat kuitenkin hyvin esille.

Pappi ja vanha kansa ovat aiemminkin seisoneet pellon pientareella satoa siunaamassa. Vanhan kansan kalenterissa rukoussunnuntain ja helatorstain väliin jäivät ns. käyntipäivät, jolloin seurakunta pappinsa johdolla ja keskiajalla ristiä kantaen meni viljelyksille. Kylvöjen siunaaminen on maamiehen usko parempaan huomiseen.

Ajatus kylvön siunauksesta täällä Pirkkalassa lähti jo kahdeksan vuotta sitten. Olin silloin kirkolliskokousedustaja. Kerroin miehelleni, että mitäs jos Pirkkalassakin aloitettas kylvön siunaus. Siitä paikasta hän otti yhteyttä kirkkoherra Juhani Husaan ja perinne on jatkunut.

Tänäänkin kokoontunut väki seisoi avaran peltoaukeaman reunalla. Taustalla on punainen punamullalla maalattu vanha kunnostettu viljamakasiini, jonka seinään ei parane nojata. Tien toisella puolen kohoaa vanha Pirkkalan kirkko. Täällä ihminen saa voimakkaan kokemuksen historiasta, jonka saatossa kaksi voimatekijää on pitänyt suomalaisen ihmisen elämää ja kulttuuria yllä: sana ja sen palvelijat; vilja ja sen viljelijät.

Ihmiskunnan historian merkittävin ammattikunta ovat leivän- ja karjankasvattajat. Heidän työnsä onnistumisesta riippuu se, millaista ruokaa me aamuisin laitamme suuhumme. Ja se taas vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiimme, niin henkiseen kuin ruumiilliseenkin.

Pirkkalankylän vanhan viljamakasiinin seunustalle vahvojen hirsien katveeseen on kerääntynyt muutama viljelijä Sankilan ja Pirkkalan kyliltä. Tässä joukossa ollaan yhtä mieltä siitä, että maaseutua ahdistaa. Sitä ei aiheuta puolue vaan Bryssel. Sieltä käsketään ja alistetaan ja sitteen valvotaan satelliitista. Viljelijä elää EU:Suomesa Luojan ja luonnon ehdoilla.

Kylvön siunaaminen on enemmän kuin tapa. Ehkä ei niinkään harrasta kristinuskoa kuin uskoa parempaan huomiseen. " Luojan apuun on uskottava, muuten ei seuraavana keväänä kylvettäisi", sanoo mieheni Pekka.

Kylvön siunannut kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth oli valinnut teemansa Raamatun alkulehdiltä. Jumala loi ihmisen viljelemään ja varjelemaan tätä maata. Kirkkoherran puhe kiertyy luontevasti tuttuihin vainioihin ja niiden yllä lepääviin epävarmuuden tunteisiin. Hän rukoili Rakas taivaallinen Isä. Anna meille siunausta ja rohkeutta katsoa eteenpäin ja voimaa kasvaa ihmisinä irti itsekkyydestä ja kovuudesta. Anna meille rohkeutta elää kaikissa toimissamme omantunnon ihmisinä.

Iltapäivällä olin auttavana perheenjäsenenä äestämässä traktorilla viljapeltoa. Märkää oli vielä, mutta kova kiiru tuntuu olevan Pekalla, että pitää ensimmäisenä saada viljat maahan. Aikamoinen näky traktorin hytistä. Lokkeja ja naakkoja lensi satapäin traktorin perässä, kun äestin. Sitten kaksi ruskehtavaa lintua aika suuren kokoisia alkoivat hyökätä yhtä valkosta lokkia kohden. Ne hyökkäsi ja lokki putosi maahan.

Yritin traktorilla mennä niitä kohti ja painoin torvea. Ne päästi lokin irti, lokki yritti lentoon, mutta taas ne hyökkäsivät joka puolelta ja lokki putosi maahan. Maassa molemmat nokkivat sitä, niin, että höyhenet lensivät. Se oli lokin meno. En ollut ennen sellaista nähnyt. Vieläkin tuntuu pahalta.

Niin eläin käyttää viittä aistia. Ihmisen keholla on nämä samat aistit. Mutta monet tärkeät erot nostavat hänet eläimen yläpuolelle: puhekyky, pystyasento ja, että ihminen henkisten toimintojen alalla pystyy suorituksiin, joihin yksikään eläin ei kykene. Ihmisen aivot ovat paljon monimutkaisemmat kuin eläinten. Yksikään eläin ei pysty ymmärtämään sitä mitä ihminen, eikä yhdelläkään eläimellä ole ihmisen tavoin kykya tuntea älyllistä nälkää.

Siellä viljapellon laidalla suomalaisessa sielunmaisemassa näkee monelaista. Maaseutua ajatellen voi tuntea yhtä hyvin tuskaa ja kipua kuin kaipuuta ja rauhaa. Maaseutu voi lemuta lietelannalta tai tuoksua huumaavasti toukomullalta kuten tänään tapahtui.

Onko elämä maalla turvallisempaa? Tuoko maaseutu juurevuutta ja rohkeutta? Hiljaisessa vuoropuhelussa luonnon kanssa ihminen saa yhteyden itseensä. Saamme kiittää aikaisemmista sukupolvista joiden tehtävää saamme jatkaa. Anna meille uskoa ja luottamusta työhömme. Sinuun me katsomme rukoillessamme siunausta alkavalle sadolle. Anna maan kasvulle suotuisat ilmat. Rukoilemme terveyttä varjelusta vaaroilta.

Sinulle Jumalamme ja Isämme, olkoon kiitos ja ylistys kautta kaikkien sukupolvien nyt, aina ja ikuisesti.

KIITOS YSTÄVÄT

Tänään Pirkkalan Keskusta ja Perussuomalaiset juhlivat yhdessä Vappua Pirkkalan torilla. Satoja ihmisiä kävi nauttimasta peräpohjolan reseptillä tehdyistä anismunkeista, kahvista ja simasta. Parisataa munkkia meni kuin kuumille kiville. Monille munkki oli aikamoinen makuelämys.

Mutta harmiakin oli. Eräälle vähän "Vapputunnelmissa" olleelle kookkaalle miehelle ei kävelytie riittänyt. Hän alkoi lyödä nyrkillä pakettiautoni konepeltiä. Muutama lommo siihen tuli. Olin aivan tyrmistynyt. Oli hyvä ettei ihmisiä hakannut. Mieheni koitti rouhoitella, mutta lyönnit jatkuivat. Pelkäsin, että siitä tulee käsirysä ja käy niinkuin Kangasalan valtuutetulle, että joutuu eroamaan luottamustehtävistä. Olisi pitänyt ottaa kuva ja tehdä rikosilmoitus. Mutta ei se ole myöhästä vieläkään. Tässä on mietitty missä mies mahtaa asua. Joitakin vinkkejä on tullut.

Vapputorilla parasta oli musiikki, josta vastasi haitarinsoittaja Jani Mäkelä, jota "fanit" olivat tulleet katsomaan pitkin Pirkanmaata. Aivan hurmaava ihminen. Torikansa sai nähdä aivan upean musiikintaitajan. Vieläkin korvissani soi Satumaa tango ja Käsi sydämellä.

Keskustan Pirkkalan paikallisyhdistys täyttää huomenna 79 vuotta. Ensi vuonna juhlimme 80 vuotta täyttävää Pirkkalan Keskustaa. Paikallisyhdistyksen tehtävänä on johtaa keskustalaista kunnallispolitiikkaa ja toimia luottamushenkilöiden kokoajana, edistää keskustalaista järjestötoimintaa sekä toimia vaaliorganisaationa paikallisella tasolla.

Pirkkalan Keskusta järjesti torilla kuntalaisille kuntauudistuskyselyn. Kyselimme mitä mieltä ovat kuntaliitoksista. Vain kaksi vastaajasta oli sitä mieltä, että kuntaliitoksille kyllä ja 41 vastasi, että Pirkkala pysyy itsenäisenä kuntana. Varmasti vastaajia olisi ollut enemmän, mutta emme ehtineet antaa lappuja, kun oli kaikenlaista muuta ohjelmaa.

Keskustan Pirkkalan paikallisyhdistyksen syyskokous vastusti pääministeri Kataisen hallituksen kuntauudistusta. Kuntien pakkoliitoksia ei voida hyväksyä vaan hallituksen on kunnioitettava Perustuslaissa säädettyjä kuntien itsehallintoa.

Pirkkalan keskusta on sitä mieltä, että Pirkkalassa on harjoitettava tarkkaa ja säästäväistä taloudenpitoa ja säilyttää oma kunta itsenäisenä. Pienen kunnan vahvuutena on toimiva lähidemokratia.

Kyllä Kataisen hallitus koalitioineen on suorastaan Suomen Keskustan vastakohta aatemaailmaltaan. Se näkyy siinä, että paras keino edistää yleistä hyvää on valistunut oman edun tavoittelu. Jatkuvan taloudellisen kasvun ihannointi viime aikoina on kuitenkin herättänyt lisääntyvää arvostelua. Jatkuva taloudellinen kasvu johtaa maailmanlaajaan kriisiin ja suoranaiseen katastrofiin.

Ihmisyys, kestävä talous ja realistinen luontosuhde tulevat nousemaan vielä arvoonsa. Ihmiset alkavat heräämän siihen, että nykymenossa ei ole mitään järkeä. Liiallisen kasvun pulmaa ei Kataisen hallituksen konstein pystytä ratkaisemaan. Mistään ei löydy sellaisia rahoja. On tehtävä suunnanmuutos kohti hajautettua, tasapainoisempaa ja välittävämpää Suomea.

Maan hallitus keskittää ja tehostaa myös kuntauudistuksessa. Se ei näytä hyväksyvän sitä, että myös haja-asutusalueella ihmiset voivat asua ja elää ilman palveluita. Kaikki halutaan asumaan tiiviisiin betonibunkkereihin. Keskusta puolustaa haja-asutusta, koska se on ympäristöolosuhteiden kannalta välttämätön.

Niin eihän minun pitänyt tässä alkaa saarnaamaan. Minun piti kertoa Vihreästä Vapusta. Tosi hieno Vapputapahtuma. Paikalla oli myös Suomen Keskustan varapuheenjohtaja Timo Kaunisto ja Pirkanmaalainen kansanedustaja Arto Pirttilahti. Molemmat pitivät puheen jossa he tyrmäsivät kuntaliitokset.

Tilaisuuden lopussa Perussuomalaisten Armin ja Annen kanssa lauloimme meille jo tutuksi tulleen Lapin tango. Olemmehan kaikki kolme pohjoisesta kotoisin. Yleisön joukosta tuli toteamus: Tehän olette kuin "HOW MANY SISTER". Taidetaanpa vähän olla!

SEUDULLISET PERIAATTEET

Ette usko kuinka minua jurppii tämä nykyinen yhteiskunta: sanoi eräs maanviljelijä, jonka tapasin Tampereella, ammattikorkeakoululla, jossa pidettiin seminaari " Miksei maalle saa rakentaa"? No mikä nyt niin mieltä painaa yritin rauhoitella. Keskustelimme kuntien yleiskaavoista ja seutuhallituksen esityksestä asemakaavojen ulkopuolisen rakentamisen seudullisista periaatteista.

Haja-asutuskin tulee joskus yleiskaavan piiriin. Tämä merkitsee sitä, että monen perheen toive maalle muuttamisesta kaatuisi kun maalle ei saisi rakentaa. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus valita perustuslain mukaan asuinpaikkansa vapaasti. Liian tiukkaan ahdettu asuminen ei sovi ainakaan suomalaiselle ja meillä on ainakin toistaiseksi tilaa. Miksi emme käyttäsi sitä ihmisten hyväksi. Haja-asutushan on muuten kunnalle taloudellisestikin edullisempaa.

Olin pari viikkoa sitten Lempäälän Piippo-keskuksessa, jossa kokoontui Tampereen kaupunkiseudun kuntien edustajia Lempäälästä, Vesilahdelta ja Pirkkalasta. Siellä oli myös konsulttifirma SITO ja Seutuhallituksen edustajia. SITO:n edustaja Helja Aarnikko toi esimerkkejä hajarakentamisen hallinnasta muualta Suomesta. Hänen ajatuksena monet mukana olleista kuulijoista tyrmäsivät. Hän vetosi kuinka kallista on koulukuljetukset haja-asutusalueella esimekkinä hän toi Kiimingin kunnan Oulun seudulta.

Oli pakko käyttää puheenvuoro. Suomessa on tällä hetkellä laki, jonka mukaan 5 km:n pitkät koulumatkat saa kunta kustantaa. Mielestäni on väärin, että kilometrin koulumatkan esimerkiksi esikouluun haetaan taksilla. Kyllä vanhempien pitäisi sen verran opettaa, että lapset kulkisivat lyhyet koulumatkat jalkaisin tai pyörällä.

Tuossa katson ikkunasta, joka aamu naapurin lapsia, kuinka innokkaana he menevät jo aamu ennen kahdeksaa pyörällä kouluun. Ovat reippaan näköisi ja harrastavat urheilua. On ilo katsoa.
Ei siis voida väittää, että maaseudulla ihmiset haluavat palveluja jos tänne lievealueelle muuttavat. Uskon sen, että jotka tänne haluavat ovat sen verran itsellisiä, että tulevat omillaan toimeen.

Lievealueen rakentamisen hillitsemisen päätarkoitus on, että se vaikeuttaa raakamaan hankintaa ja nostaa sen hintaa. Lievelueelle rakentaminen vaikeuttaa kaavoitusta. Siihenkään en usko. Ainakin entinen kunnan kaavoitusjohtaja Roivainen osasi aina valita paikan minne voisi rakentaa.

Koko tämä lievealueen rakentaminen estäminen on lähtenyt nykyisen hallituksen ohjelmasta 2011. Hallitusohjelmassa kirjoitetaan, "maankäytön suunnittelussa korostetaan tiiviitä ja joukkoliikenteeseen perustuvia taajamia, työssäkäyntialueita yms. Selvitetään taloudelliset ohjauskeinot yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi."

Mielestäni eri alueiden rakentamisen toteutumista ja kustannusvaikutuksia tulee seurata nykyistä tarkemmin kunnassa. Pirkkalan olosuhteissa olisi oleellista laskea, missä vaiheessa taajamaan rakentaminen alkaa tuottaa kunnalle. Maanhankinnan ja maanjalostamisen kokonaiskustannuksista mukaan lukien kunnallistekniikan rakentamisen suhteessa tuottoihin ei ole ajanmukaisia laskelmia.

Linnakallion ja Vaitin teollisuusalueet maksavat maltaita ja tuottoja ei sieltä varmasti saada.

Yhteenvetona voin todeta, että tapa, jolla seudulliset periaatteet -asiakirja on laadittu, on hyvin erikoinen. Sitä on valmisteltu pienen, osaamisalueeltaan suppean ryhmän työnä ikään kuin se olisi vain teknistä valmistelua, ja kaiken lisäksi vaivihkaa. Kuulemisia on nyt ollut työpajoissa, mutta niillä ei ole mitään merkitystä, koska asiapaperi on jo Stuggardissa hyväksytty seutuhallituksen kokouksessa.

Kun ajatellaan, että tällä asiakirjalla pyritään luomaan periaatteet hyvin laajoihin, periaatteellisiin asioihin, niin valittu toimintatapa on väärä. Vaikka kyseessä ei ole kaava-asiakirja, niin Maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetty osallistuva toteutustapa olisi tässäkin asiassa ollut perusteltu ja tarpeen. Näin siksi, että tällä asiakirjalla vaikutetaan merkittävästi kaavoitukseen.

Viime maanantaina oli valtuuston kokous. Siellä oli asialistalla Jätehuoltoviranomaisen osakassopimuksen hyväksyminen. Asialla näytti olevan kova kiire. Näytti siltä, että kaikki valtuutetut olivat aika pihalla asiasta. Osakassopimus, jonka enemmistö valtuutetuista hyväksyi tarkoittaa sitä, että Tampereen kaupungin jätejaosto hoitaa tulevaisuudessa uuden jätelain tehtävät.

Valitettavasti sopimuksessa oli puutteita ja ne johtavat siihen, että lain edellyttämä viranomaisten riippumattomuus ja kunnan omistajaohjaus ei tässä sopimuksessa toteudu. Uuden jätelain mukaan kunnan jätehuoltoviranomaisena toimii kuntien yhteinen toimielin silloin, kun jätehuollon käytännön työtä tekee kuntien omistama jäteyhtiö, tässä tapauksessa Pirkanmaan Jätehuolto Oy.

Hallintolain mukaan viranomaisten tulee olla puolueeton ja riippumaton. Jätelan yritysten, työntekijöiden ja kuntalaisten kannalta on oleellista, että perustettavat jätelautakunnat ovat puoluettomia sekä riippumattomia ja että kunnissa toimii niihin nähden omistajaohjaus. Näitä korostettiin jätelain valmistelussa ja lain perusteluissa. Se oli myös hallintolain vaatimus.

Kuntien omistajaohjauksen takia jätejaosto
olisi pitänyt sitä koskevassa sopimuksessa sitoa läheiseen yhteistyöhön jäsenkuntien kanssa. Sopimukseen olisi pitänyt lisätä, että jäsenkuntia on kuultava keskeisissä jätehuoltoa koskevissa ratkaisuissa kuten päätettäessä jätteenkuljetusjärjestelmästä, jätteen vastaanotto- ja käsittelypaikkaa määrättäessä ja jätehuoltomääräyksiä päätettäessä.

Jätejaoston kokoonpano on huomattavasti painottunut Tampereelle. Kaksitoista jäsenisessä jätejaostosta 7 jäsentä saa Tampere, seutukunnille kaksi ja muille 3. Yleisimmin jätelautakunnissa, jota monet käyttävät on jokaiselle kunnalla yksi edustaja. Ihmetellä täytyy miksi Tampere haluaa näin suuren edustuksen juuri jätejaostoon? Käytännössä Tampere voi tämän sopimuksen mukaan halutessaan sanella täysin, miten jätehuoltoa alueella hoidetaan.

Esitin, että jätejaostoa koskeva sopimus jätetään pöydälle ja kunnanhallituksen uuteen valmisteluun, sitä kannatettiin, mutta enemmistöpäätöksellä asiakohtaa päätettiin jatkaa. Esitin, että sopimusta ei hyväksytä ja perustelut. Valtuusto enemmistön hyväksyi 37 jaa ääntä 6 ei ääntä kunnanhallituksen esityksen. Jätin asiasta eriävän mielipiteen. En ole ainakaan itse vastuussa tyhmistä päätöksistä.

Valtuustossa tehtiin hallintosääntöihin muutoksia. Pormestarijärjestelmä jatkuu ja luottamuspaikkoja vähennetään. Kansalaisdemokratia vähenee, mutta mietin, että onko sitä ollenkaan. Virkamiehet päättää ja valtuutetut vain vikisee. Sitten on joitakin valtuutettuja, jotka uskaltavat olla toista mieltä, mutta nekin vaiennetaan.

Mielenkiintoisen keskustelun kävin kunnan virkamiehen kanssa eilen. Koski meluvallien rakentamista ja ympäristöpoliittista ohjelmaa. Siellä virkamiehet olivat esittäneet, mutta poliittinen johto oli vetänyt eräänkin asian pois. Sellaista tämä poliittinen johtaminen on.

Onkohan se niin, että jokainen tosi poliitikko on jossain määrin suuren joukon holhouksen alainen. Joka hetki joukko vaikuutta häneen. Todennäköisemmin hän ajattelee, tuntee ja toimii suuressa määrin toisten ihmisten tahdon mukaan. Siksi hän tuskin koskaan elää omaa itsenäismtä elämäänsä tai tottelee omaa sisäistä minäänsä, vaan elää joukkoelämää kaikkien kanssa.

Olen valtuustossa valinnut oman tien ja ymärrän, miksi juuri sille tielle olen lähtenyt. Ihmisten on opittava luottamaan omaan kasvavaan älykkyyteensä. Lapsi, jota aina viedään ja kuljetetaan lapsesta aikuiseksi, ei koskaan opi itsenäiseksi. Siitä tulee heikko seisomaan omilla jaloillaan. Nänköhän on asian laita myös koulukyydityksissäkin.

TUTUSTUMINEN MUSIIKKITALOON

Eilen meitä valtuustonaisia oli tutustumassa Helsingissä sijaitsevaan musiikkitaloon. Olimme varanneet parikymmentä lippua Figaron häihin. Perjantai-illan musiikillinen ilta uudessa Musiikkitalossa oli monella tavalla elämys mukana olleille. Taisipa Pulkkisen Helena tulomatkalla sanoa, että meille kuusikymppisille se oli aika yllätys. Orkesterissa soittaneet, näyttelijöiden ja laulajien tulkinnat Figaron häissä, saivat monet varsinkin vanhemman sukupolven edustajat vähän ihmettelemään tätä mykymenoa.

Matkamme oli siis kulttuurimatka Helsinkiin. Mitä opimme? Voin puhua vain omasta puolestani. Minua on aina kiinnostanut musiikki ja laulaminen. Kaikesta siitä myönteisestä huolimatta, mitä kulttuurimatkalla opin musiikista sen monine liikkeineen, voin sanoa, että musiikissa on voimaa.

Henkilökohtaisesti iloitsin kulttuurimatkalla siitä, että oli hyvä tavata toisia naisia ja keskustella avoimesti asioista. Etupäässä tuli päivitettyä tuttujen kuulumisia eikä niinkään tullut puhuttua politiikkaa. Yhteinen ajan viettäminen vahvistaa tunnetta siitä, että ollaan yhtä ja samaa mieltä monistakin asioista. Samalla kun kuulee toisen kuulumiset ja kertoo omansa, voi peilata omaa elämäänsä ja saada näkökulmia omaan elämäänsä.

Kuuntelin aamulla kuntaministeri Virkkusen haastattelua kuntauudistuksesta TV:stä. Toimittaja oli hyvä sanoi: "ette vastanneet kysymykseen." Eipä uskaltanut vastata. Tarvitaanko valtion taholta selvitysmiestä? Pannaanko kunnat yhteen pakolla?

Elämme tällä hetkellä jatkuvan epävarmuuden ja suurten muutosten yhteiskunnassa. Ihmetyttää, että tästä huolimatta kiistellään kaiken aikaa vain siitä, saako kunnat olla itsenäisiä vai ei. Mitä hyötyä siitä on, että monet kunnat laitetaan yhteen ja henkilökunnalle taataan viiden vuoden siirtymäkausi. Vai onko tarkoitus, että vain keskustalaisten valtuutetettujen lukumäärä saadaan pudotettua alas?

Pahalta näyttää valtion velka oli muistini mukaan viime vuoden tilinpäätöksessä noin 89 miljardia euroa. Suomella on velkaa 45.000-70.000 euroa jokaista työssä käyvää ihmistä kohti. Näin ei voi jatkua. Tasavallan talousongelmista näyttävä julkinen keskustelu ruotii valtion taloutta. Valtion velkaantumisen jatkuminen onkin kansakunnan kohtalon kannalta politiikan tantereiden suurin taistelu. Valtion kannattaisi nyt kiireesti alkaa miettimän, mistä valtio on valmis tinkimään.

Kansankuntamme elää nyt todella suuressa murroksessa, josta selviäminen vaatii rohkeita ratkaisuja, kovaa työtä ja jalat maassa pitävää talonpoikaisjärkeä, mutta myös herkkää tunnetta, kykyä ottaa ihmisten ongelmat todesta. Nyt pitäisi ajatella mistä raha tulee. Suomi nousee vain tuottavalla työllä, ei millään muulla.

Kaikessa päätöksenteossa on kysymys ihmisestä. Ihmisestä huolehtiminen merkitsee sosiaalista ja arkielämän ymmärtämistä. Keskustalainen aatteellinen kehitystyö ja arvopohja ovat Suomen henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Siihen kuuluu huolehtiminen maaseudun henkisestä ja taloudellisesta hyvnvoinnista, ympäristöstä. Siihen kuuluu vastuu Suomesta ja suomalaisuudesta.

VAIN TAHTO VOITTAA

Kansa on saanut sellaisen eduskunnan kuin se on tahtonut. Selvää on, että politiikassa on aika katsoa peiliin. On ollut jo kauan. Vanhoilla lääkkeillä emme menossa olevasta murroksesta selviä. Poliitikkojen on pystyttävä esittämään konkreettisia toimia ja selkeitä mielipiteitä koko Suomen ja varsinkin Pirkanmaan ja Tampereen seudun kehittämisestä.

Tänä aamuna Tampereen ympäristökuntien delekaatio matkusti linja-autolla eduskuntaan. Siellä sain myös itse olla mukana. Pirkanmaan kansanedustajista kymmenen oli paikalla kuuntelemassa kuntien edustajien tuomaa kannanottoa kuntauudistuksesta. Kansanedustajat kuuntelivat ja kertoivat näkemyksiään kuntauudistuksesta.

Kokoomuksen kanta kyllä selvisi kuntauudistuksesta. Ainakin Sasi luki selvät lukemat mitä tulee tehdä. Wikman myötäili Sasia ja kanta ei paljon muuttunut Jaskarinkaan puheesta. Kiurun puhe oli selkokielinen. Mölsä ja Mäkipää vastustivat kuntaliitoksia. Tainio ja Karhu eivät ainakaan puheissaan hyväksyneet pakkoliitoksia. Alatalolla ja Pirttilahdella on keskustan kanta kuntaliitoksiin.

Noin tunnin kestänyt tilaisuus ei tainut meille viestin viejille paljon evästä antaa. Kaikilla kansanedustajilla oli kiire valiokuntiin. Minulla jäi kyllä sellainen tunne, että turha reissu. Maan hallitus ajaa aika voimaakkasti kuntien yhdistymistä. Jos kerran hallitusneuvotteluissa on näin sovittu. Aika rohkea pitää olla jos siitä lipsutaan.

Keskustalle edessä oleva aika on erittäin vaativa. Puoluekokous on Rovaniemelle kesäkuun alussa. Viime kevään eduskuntavaalien tappio on kuluttanut puolueen voimavaroja. Pärjätäkseen tulevissa kuntavaaleissa keskusta tarvitsee paitsi uskottavan ohjelman kuntien kehittämiseksi, myös uusi kasvoja puheenjohtajistoon.

Vaarallista keskustan tulevaisuuden kannalta on jäädä katsomaan taaksepäin ja pyöriskelemään vanhoissa valtakuvioissa. Suomalaiset arvostavat puolueita ja poliitikkoja, jotka uskaltavat tunnustaa tosiasiat, muuttaa toimintatapojaan sekä olla rehellisiä ja aitoja. Sellaisella politiikalla uskoisin, että keskustassa on kannatusta.

Keskustan on lähdettävä kuntavaaleihin pystypäin ja voittajan mielin, näyttävätpä gallupit mitä tahansa. Kunnallisvaaleissa tarvitaan vahvat teemat. Keskustan on kirkastettava kolmannen tien ideologiansa, se yhteiskuntamalli, joka on vaihtoehto puhtaalle markkinataloudelle ja sosialidemokraattiselle holhoukselle. Meidän on mietittävä miten arvostamme sellaiset käsitteet kuin yrittäminen, valinnanvapaus, perusturva, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, kestävä kehitys?

On muistettava, että kaikki on muuttunut viime kevään eduskuntavaalien jälkeen. Yhteiskunnalliset muutokset ovat olleet rajuja ja vain osa sisäänrakennetusta tyytymättömyydestä kanavoituu politiikkaan. Selviytyjien ja putoajien väliset erot ovat kasvaneet.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista, kuin miltä näyttää kirjoitti Armi Kärki AL 1.4.2012. Pirkkalalaista ajattelutapaa leimaa usein mustavalkoisuus: jos et ole puolellani, olet minua vastaan. Keskustalainen kansanliike on suuri ja vahva - siksi se voi osoittaa sielunsa avaruutta suvaitsemalla erilaisia ajattelutapoja ja toimintakulttuureja. Työtä tarvitaan, taistelevat virtaset omissa lokeroissaan eivät vie kuntalaisten asiaa eteenpäin.

Niin mikä on oma kantani kuntauudistukseen. Pääosin olen samaa mieltä rakennetyöryhmän kanssa kuntien vaikeutuvasta tilanteesta. Uudistukset ovat välttämättömiä, mutta hallituksen koko Suomeen ajamat suurkunnat eivät turvaa palveluja, osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia eivät taloutta. Asiantuntijatkin ovat olleet hyvin yksimielisesti samaa mieltä.

Keskustan Pirkkalan valtuustoryhmän mielestä hallituksen kuntauudistus on palvelujen, työpaikkojen ja asumisen KESKITTÄMISEEN tähtäävää ideologista valtapolitiikkaa.

Olemme keskustassa Pirkkalassa sitä mieltä, että Pirkkalan kunta kykenee vastaamaan haasteisiin omilla toimillaan ja yhteistyössä kuntalaistensa eri järjestöjen, yritysten sekä muiden kuntien kanssa. Nyt vaan tarvitaan kunnissa toimintojen tehostamista ja tehtävien uudelleen miettimistä sekä radikaaleja ratkaisuja talousongelmien voittamiseksi.

Nyt on luotava kunnalle sitova toimintojen tehostamisohjelma ja sitä on seurattava. Epäilyttää tietysti kovasti ettei tehostamistavoite toteudu nykymenolla. Kuntien tehtävät on pääosin säädetty lailla. Tehtävien vähentäminenkin pitää tehdä lakeja muuttamalla. Se kuitenkin näkyy olevan kaikille vaikeaa.

Käydyt kuntien kuulemistilaisuudet ovat osoittaneet, että täällä Pirkanmaan kunnissa on hyvin laajaa vastustusta hallituksen suurkuntahanketta kohtaan. Enemmistö kuntapäättäjistäkin vastustaa käynnissä olevaa hanketta. Kuntauudistus hallituksen tarkoittamassa laajuudessa voi onnistua vain pakolla, josta myös hallituspuolueet ovat kuitenkin sanoutuneet irti.

Keskusta ei hyväksy erityisen kuntajakoselvittäjän asettamista valtionvarainministeriön määräämänä. Kuntajakoselvittäjä voidaan asettaa vain, jos kunta tekee aloitteen erityisestä selvitysmenettelystä.

Mielestäni tälläista asiaa ei voida hetkessä päättää, vaikka siihen jollakin taholla tuntuu kiire olevan. Tämä on sen suuruusluokan asia, että on syytä ottaa aikalisä.

Niin se on, että me valtuutetut muodostamme Pirkkalan valtuuston. Tekemällä kukin oman työmme toisiamme arvostaen ja tukien olemme parhaiten mukana kehittämässä Pirkkalaa entistä paremmaksi paikaksi elää. Tässä valtuustotyössä tarvitaan empaattisuutta, yhteistyöhaluisuutta ja myönteistä asennetta.

Meillä kaikilla valtuutetuilla on voimakkaita tunteita, näemme asiat hyvin eri tavalla ja arvostamme niitä myös eri tavoin. Kuntataloutemme elää murroksessa, josta selviäminen vaatii rohkeita ratkaisuja, kovaa työtä ja jalat maassa pitävää talonpoikaisjärkeä, mutta myös herkkää tunnetta, kykyä ottaa ihmisten ongelmat todesta.

ELÄMÄ ON TAISTELUA

Tänään oli Aamulehdessä Armi Kärjen kirjoitus mielipidepalstalla, jossa hän käsitteli aihetta "Linnakallion vahingonkorvaus". Asiaa puitiin kunnanhallituksen kokouksessa muutama viikko sitten. Olin Armin kanssa samaa mieltä asiasta. Taistelu on elämää. Kilvoittelu antaakin elämälle elämisen arvon. Tärkeää kuitenkin on, että taistelemme kunnnanhallituksessa vakaumuksemme puolesta, se on sitä, että taistelemme oikealla tavalla.

Ko. asia ei ole mustavalkoinen niinkuin Armi kirjoittaa. Ihmetellä täytyy, miksi Linnakallion isoa juttua ei uskallettu viedään oikeuteen syytteen hylkäämisen pelosta. Onko todellakin tarkoitus, että kunnan oikeusturvasta huolehtivat yksinomaan syyttäjät? Onko oikeudenmukaista säästää rahaa rikosten uhrien kustannuksella? Entä rikostorjunta? Tottahan on, että tehottomuus ja hidastelu lisäävät rikollisuutta.

Ihmetellä täytyy. Syyttämispäätöksiä tehdään kuin liukuhihnalla. Missä vika? Eivätkö syyttäjät enää osaa nostaa syytteitä? Vai eivätkö he uskalla? Syytekynnys on päässyt nousemaan turhan korkealle ja juttuja jää liikaa syyttämättä. Minne on kadonnyt kuuluisa suomalainen moraali ja oikeudenmukaisuus?

Rehellisyys ja lainkuuliaisuus ovat olleet erikoisesti kansallemme kuuluvia hyveitä, mutta valitettavasti viime aikoina on tässä tapahtunut taantumusta. Nyt kannattaisi palata esi-isäimme rehelliseen, luotettavaan ja lakiakunnioittavaan elämäntapaan.

On ikävä ajatella, että aina ja ihan kaikessa totuus pitää panna vaakalaudalle. Surkuhupaiselta tuntuu, kun julkisen sektorin virkamiehistä ja päättäjistä tehdyt rikosilmoitukset eivät johda mihinkään vaan lausunnoissa on; ettei ole löytynyt riittävää näyttöä.

DEMOKRATIA EI TOIMI

Viisas runonlaulaja on avannut salaisen arkkunsa ja sanellut tällä tavalla: " Nyt tämä nykyinen kansa sekä kansa kasvavainen maaten maitansa pitävät, penkit päässä peltojansa; syövät maansa makkaroina, ihroina isonsa pellon."

Jo esi-isämme tunsivat mässäilyn - ja paheksuivat sitä. Itselleni tämä runo jäi hyvin mieliin koulukirjassani 60-luvulla, kun opiskelin kansantaloutta. Hyvänä mottona se on minulla vieläkin.

Saamattomia, kansalaiset eivät olleet 1960-luvulla. Itsekin lähdin 15-vuotiaana työn perässä 700 kilometrin päähän töihin tänne etelään. Nuo ajat ovat muuttuneet, onhan siitä aikaa tasan viisikymentä vuotta sitten. Työn perässä oli lähdettävä. Suuressa perheessä kasvaneena, työtä ei riittänyt kaikille -pienestä maalaistalosta oli pakko lähteä. Tätä pakkoa ei ole nyky-yhteiskunnassa. Olemme saaneet elää hyvinvoinnin vuosia velkarahalla yli neljä vuosikymmentä.

Yleinen asenne työhön on mielestäni muuttunut vahingolliseen suuntaan. Rahaa tulee jostakin, vaikkei sen eteen mitään tekisikään. Tässä ei mielestäni voi syyttää kansalaisia vaan poliittisia puolueita, työmarkkinoita, työnantajia ja työntekijäjärjestöjä.

Kanslaiset eivät ole keksineet velkaan perustunutta hyvinvointia. Kansalaiset eivät myöskään ole paisuttaneet sosialiturvaa. Sen on tehnyt eduskunta. Työ Suomessa ei ole loppunut vaan maksajat. Verotus on Suomessa niin korkea, ettei kenenkään kannata olla ahkera. Ruotsalaisella sananlaskulla voi sanoa, että I sukupolvi tienaa, II sukupolvi perii ja III sukupolvi tuhoaa.

Eiköhän päättäjien olisi aika havahtua ja pysähtyä miettimään mihin tämä kaikki johtaa. Demokratia ei tässä maassa toimi. Demokratian toimimattomuudesta Kreikka pelastettiin veronmaksajien varoilla. 2011-hallitsijat tuhlaavat. Maaseudun tyhjentymistä ei yksikään hallitus kykene estämään. Päinvastoin 2000-luvun hallitukset ja eduskunta ovat pistäneet maataomistavan ja maalle asumaan suunnittelman ihmisen kahleisiin.

Nyt olisi aika ryhtyä nykyisessä hallituksessa saarnaamaan vanhoista luterilaisista hyveistä, ahkeruudesta, säästäväisyydestä, rehellisyydestä, jokaisen velvollisuudesta elättää itsensä ja huolehtia myös lähmmäisen hyvästä. Se olisi mielestäni moraalin palauttamista alkulähteille.

Mitäpä sanoisi eduskunta ja maan hallitus jos hylkäisitte kaikki lakipykälät ja siirtyisitte noudattamaan vain kymmentä käskyä. Ajan henki olisi varmasti toinen.

Toinen asia, mikä itseäni on vaivannyt pitkään, on ihmisten uupuminen työssä. Melkein joka päivä eri lehdistä on saanut lukea, kuinka uupuneita työssäkäyvät ovat. Olen itse ollut yrittäjänä kolmekymmentäkolme vuotta ja työelämässä viisikymentä vuotta. Ei ole ollut kesä-, eikä talvilomia, ei pekkaspäiviä, ei lomakorvauksia, ei lomaltapaluurahoja, ei sairauslomia. Listaa riittäsi loputtomiin. On ollut työtä, työtä ja työtä.

En ole ollut loppuun palanut, vaikka työtä on tehty 24 tuntia vuorokaudessa ja loppu on ollut vapaa-aikaa. Se on sitä, että perheyrityksessä aherretaan tuntia laskematta.

Olen sitä mieltä, että kaikki työ on arvokasta, kun sitä tekee sydämmellä. Työssä saatava palaute auttaa ihmisiä tekemään entistä innokkaammin työtä, sitä jaksaa paljon paremmin, kun saa joskus kiitosta työstä. Ainakin itse jaksan paremmin, kun asiakkaat antavat hyvää palautetta. Kielteinenkin palaute on hyvää. Sitä oppii ainakin tehdyistä virheistä - jos oppii.

No lopetetaan tämä ruikuttelu ja ryhdytään työhön. Nyt on lähdettävä töihin. Vielä neljä päivää. Sitten lopetan liikkeen Kuninkaankadulta. Yritystä en lopeta. Toinen työ vain kutsuu. En jää vielä eläkkeelle. Työ on osa ihmiskuntaa. Työllä on psyykkinen ja sosiaalinen merkitys. Työ on siihen kykeneville sekä oikeus ja velvollisuus. Suomessa ei ole puute työstä vaan tekijöistä ja maksajista. Näinhän se on!

AATTEET JA MIELIKUVAT

Mielikuvia luotiin taas eilen kunnanvaltuuston kokouksessa. Valtuuston kokouksessa vieraili seutujohtaja Päivi Nurminen, joka kertoi seutuyhteistyön toimivuudesta ja aikaansaannoksista. Valtuustossa kehuttiin kovasti seutuyhteistyötä. Minä taas kehuin Päivi Nurmista selväsanaisesta esityksestä. Olen itse vastustanut viisi vuotta sitten seutukuntayhtymän perustamista sillä perusteella, että vapaaehtoinen seutuyhteistyö johtaa ennen pitkää kuntaliitokseen.

Tästäkö sitten toiset valtuutetut kimpaantuivat. Olen kuulemma pessimisti. Minä taas kuvittelen, että olen realistinen. Pitää kertoa niinkuin asiat ovat, eikä niin, kuin niiden toivoisi olevan.

En usko siihen, että kuntien välinen yhteistyö tuo kaivattuja mahdollisuuksia säästää kunnan varoja. Yritystä on ollut, mutta liian usein ne kaatuvat siihen, että kahdeksan itsenäistä kuntaa päättää omista lähtökohdista asiat. Toinen epäkohta on, että seutuhallinto ei vähennä yhtään byrokratiaa ja hallintojen päällekkäisyyttä, eikä se myöskään tehosta palvelutuotantoa.

Seutuhallinto on eräälainen "himmeli", joissa peruskunnan päätöksentekijöiden mahdollisuudet merkittävästi kaventuvat ja kuntayhtymät elävät omaa seesteistä elämänsä. Tietenkin ne jotka istuvat "himmeleissä" puoltavat niitä suurten kokouspalkkioiden toivossa.

Mikä kuntia ja valtiota odottaa? Leikkaukset! Kyllä niin on, että valtio ja kunnat ovat eläneet yli varojensa jo pidemmän aikaa. Kuntalaisen menot nousevat, kun jatkuvasti valtio lakeja säätämällä takaa uusia palveluja kuntalaisille, joiden rahoittajaksi ja vastuunkantajaksi joutuu kunnat ja viimekädessä kuntalaiset.

Leikkauskohteita on paljon: esimekkinä subjektiivinen päiväkotioikeus. Ei ole oikein, että lapset viedään päiväkotiin ja vanhemmat ovat kotona. Leikkauskohteita on muitakin eniten valmiutta on lapsilisien poistaminen isotuloisilta sekä maahanmuuuttajien sosiaalietuuksien ja kansanvälisen kriisihallinnan menojen karsiminen. Valtio voisi säästää karsimalla menoja hallinnosta lakkauttamalla valtiosihteerit. Kansanedustajien palkkojen ja etuuksien tarkastus pitäisi tehdä välittömästi.

Ei ole oikein, että yksi ryhmä saa kaikenlaisia etuuksia. Samat edut, kun tavalliselle työntekijälle. Tietenkin nyt sanotaan, että edellä esitetyt menoleikkaukset eivät ole sellaisia, joilla pystyttäisiin paikkaamaan taloutta kovin merkittävästi.

No sanotaan lisää. Sosiaalietuuksien indeksikorotuksista luopuminen, eläkeiden katto kaikille, tie- ja ratahankkeiden jäädyttäminen sekä kalleimpien hoitojen rajoittaminen. Taidanpa ampua kovilla, mutta jos ei mitään tehdä niin vielä huonommaksi tilanne tulee.

On se kumma, kun nykyaikana ei pärjätä millään tuossa rahankäytössä. Ennen vanhaan palkat oli pieniä ja niistäkin pystyttiin säästämään. Säästämällä hankittiin osakkeet, talot, kalusteet ja autot. Nykyään ei säästä kukaan pahan päivän varalle. Huudetaan yhteiskuntaa apuun. Mehän olemme se yhteiskunta. Mitä enemmän käytetään yhteiskunnan palveluja sitä enemmän veroja joudutaan nostamaan.

Selvää on, että valtion ja kuntien taloudessa tarvitaan leikkauksia ja verojen korotuksia. ALV:n korotusta en hyväksy, koska se kohdistuu juuri pienituloiseen. Maksut nousee ja ei me yrittävät kyllä siitä tykätä. Me olemme se porukka, joka kerää valtiolle ALV:a ja me emme saa siitä mitään korvausta.

Niin pitää vielä kertoa, että illalla järjestetään Pirkkalan kunnan valtuustosalissa kello 18.00 kuntalaisille selonteko kuntauudistuksesta. Pirkkalan päättäjistä taitaa suurin osa olla huolissaan ja peloissaan Tampereen-suurkuntahankkeesta. On mielenkiintoista kuulla mitä kuntalaiset ovat mieltä. Kuntalaisilla on täysi oikeus sanoa oma mielipiteensä Suurkuntahankkeesta. Päätökset tekevät kuitenkin kunnan valtuutetut, kukin tykönään, mutta vastuu on suuri ja kantaa kauas. Nyt töihin ja illalla kuuntelemaan kuntalaisia.

KOULUMAAILMA ENNEN JA NYT

Sain eilen tutustua isovanhempana pojanpoikani Leevin koulumaailmaan. Aamulla lähdin viiden jälkeen ajamaan Helsinkiin. Tie oli paikoin liukas, mutta hurjaa vauhtia ajoivat toiset 105 mittarissa ei riittänyt vaan toiset painuivat lujaa ohi. Valtava ruuhka kehäkolmosella varsinkin Itään mentäessä.

Hyvissä ajoin saavuin Vantaalle. Siellä Leevi jo odottikin kotona. Kävelemällä menimme koululle matka kesti noin 15 minuutia. Taisi Leeviä vähän jännittää, kun mummo tuli koululle. Leevi löysi heti kaverin. Minä seisoin vähän kauempana ja keskustelin erään vaarin kanssa. Meistä oli myös jännää saapua kouluun. Sitten tuli opettaja ja käski meidät isovanhemmat mennä riviin ja me pääsimme ensimmäisenä sisään.

Leevin luokkahuone oli pitkän käytän perällä. Vaatenaulakot olivat käytävällä. Astuimme sisään opettaja toivotti meidät tervetulleeksi kouluun. Koululuokka oli aivan erilainen, kun muut luokat. Siellä lapset istuivat uudenaikaisissa korkeissa tuoleissa ja pöydeissa. Luokassa oli 18 oppilasta. Meidän aikana luokassa oli yli kolmekymmentä oppilasta Meitä isovanhempia oli kahdeksan paikalla kaukaisimmat olivat tulleet Ivalosta asti.

Ensimmäinen oppitunti oli sellainen, kun oppilaat tekivät meille kysymyksiä ja me vastasimme. Me isovanhemmat saimme kertoa millaista oli entisajan koulussa. Monet olivat keränneet kouluun syksyllä marjoja puolukoita ja mustikoita. Saimme perunannostoloman syksyllä noin yhden päivän. Oli ulkovessat ja talvella siellä käyntiin nopeasti. Monet muistelivat pitkiä koulumatkoja jolloin kouluun kuljettiin kävelemällä ja talvella suksilla. Lunta oli paljon enemmän kuin nykyisin eikä teitä aurattu eikä ollut koulukuljetuksia.

Toisella oppitunnilla harjoittelimme kaunokirjoitusta. Minä sain näyttää millaista kaunokirjoitus oli yli viisikymmentä vuotta sitten. Tänä päivänä se on ihan erilaista. Minusta se tuntui paljon vaikeammalta kuin ennen. Matikan opetus, uskonta ja ympäristöoppikin ovat erilaista kuin meidän aikana. Uskonnonopetukirjakin oli aivan erilainen kuin ennen.

Saimme ruokailla luokassa. Koulussa ei ollut ruokasalia niinkuin useissa kouluissa on nykyään. Meidän lapsuudessa ei ollut myöskään ruokasalia silloin luokkaan tuotiin teräsämpärillä ruoka ja opettaja jakoi ruan. Hyvää kasviskiusausta, salaattia, maitoa ja näkkileipää saimme syödä Leevin koulussa.

Viimeisellä tunnilla siirryimme voimistelusaliin, jossa lauloimme kaikkien toisluokkalaisten ja isovanhempien kanssa meidän aikaisia tuttuja koululauluja. Kyllä oli hyviä laulajia. Kiitos opettajille oli hieno päivä. Vieläkin laulattaa .. hanki kun soittaa ja harjuja peittää.. hyökkään myrskynä kuusikon sisään...Leeviäkin laulatti, kun palattiin kotiin.

Oli hieno tilaisuus. Ja vielä hienompi se kun sai tietää miten nykyään opetetaan. Koulu on kodin rinnalla se yhteisö, johon sain tutustua eilen. Koulu on ollut kautta aikojen ihmisten sivityspaikka. Ihmiset menestyvät elämäntaisteluissa menestykkäästi vain oppia saamalla.

Entisaikaan koulunkäynti oli sangen vaatimatonta. Ei ollut tietokoneita, eikä hienoja luokkasaleja. Oli liitutaulu ja liitu. Karttakeppi, kartta ja maapallo. Nykyään koulunkäynti on kokonaan toista. Opetusvälineet ovat kehittyneet, kohtelu on muuttunut. Komeat, viihtyisät ja terveelliset koulutalot luovat oman ylvään piirteensä kyliemme maisemakuviin. Merkille pantavaa oli Hevoshaan koulussa, että siellä tuuletettiin ikkunoiden kautta. Harmi, kun ei tullut kysyneeksi oliko siellä homeongelmia niinkuin useissa kouluissa on nykyään.

Seuraavan kerran meillä isovanhemilla olisi tilaisuus osallistua koululle kirjallisuusviikon tapahtumaan huhtikuussa. Silloin voisi mennä koululle lukemaan kirjallisuutta oppilaille. Mielenkiintoinen tilaisuus taidanpa osallistua.

Lapsuudenkodista omaksumani vahva työntekoasenne on merkityksellinen ei vain sen vuoksi, että olen oppinut tekemään ja arvostamaan monenlaista työtä, vaan se on mahdollistanut myös tehdystä työstä koituvan ilon. Tämän päivän ihmisiltä tällainen ajattelutapa tuntuu olevan kadoksissa.

Nykypäivän ihminen on tottunut niin valmiiksi ohjelmoituun työntekoon, ettei hänelle tule usein edes mieleen keksiä itse ratkaisuja, joilla voisi auttaa itseään, puhumattakaan, että hän voisi olla avuksi muille ja saada sitten omasta työstään iloa että tyydytystä.

Kodin arvomaailmasta on lähtöisin ajatus, että ihmisen on ensin keksittävä miten auttaa itseään voidakseen olla avuksi kanssaihmisilleen. Yrittäjän ammatissani olen voinut kokea työni mielekkääksi ja rikastuttavaksi sen ainutlaatuisuuden ja ehtymättömien mahdollisuuksien ansiosta. Jospa ihmiset ymmärtäisivät, että heillä on kaksi kättä, silmät ja korvat, ei monenkaan työtä kaipaavan tarvitsisi enää miettiä mitä tekisivät.

Nykyisen työttömyyden kaudella tuntuu ironiselta, että niin suuri osa voimavaroista, joita ihmisillä on käytettävissään, jää käyttämättä pelkän ajattelemattomuuden tai yrittämisen halun puutteen vuoksi. Jokaisella meistä on kaikki mahdollisuudet toteuttaa ajatuksiamme. Ei mielikuvituksesta tai ideoista ole puutetta, vaan työn tekijöistä!

Kaikkia oppia ei saa kirjoja lukemalla, vaan työstä jota teemme, niistä mahdollisuuksista, jotka ovat edessämme, kunhan vain uskaltaudumme ottamaan askeleen vastaan. Ammattitaito syntyy työhön antautumalla ja oivaltamalla tehdyn työn merkitys, omien mahdollisuuksien rajattomuus. Niin se on, että ei näin-vaan näin. Työhön on antauduttava täydestä sydämestään.

2012
Toukokuu (3)
Huhtikuu (4)
Maaliskuu (6)
Helmikuu (2)
Tammikuu (4)

2011
Joulukuu (1)
Marraskuu (3)
Lokakuu (2)
Syyskuu (4)
HeinŠkuu (1)
KesŠkuu (1)
Toukokuu (1)
Huhtikuu (8)
Maaliskuu (9)
Helmikuu (4)
Tammikuu (11)

2010
Joulukuu (4)
Marraskuu (2)
Lokakuu (6)
Syyskuu (1)
Elokuu (3)
KesŠkuu (2)
Toukokuu (4)
Huhtikuu (9)
Maaliskuu (5)
Helmikuu (5)
Tammikuu (2)

2009
Joulukuu (3)
Marraskuu (6)
Lokakuu (2)
Syyskuu (3)
Elokuu (2)
HeinŠkuu (1)
Toukokuu (1)
Huhtikuu (1)
Maaliskuu (2)
Tammikuu (2)

2008
Joulukuu (3)
Marraskuu (2)
Lokakuu (9)
Syyskuu (4)
Elokuu (2)
KesŠkuu (3)
Toukokuu (4)
Huhtikuu (2)
Maaliskuu (3)
Helmikuu (2)
Tammikuu (5)

2007
Joulukuu (2)
Marraskuu (4)
Lokakuu (1)
Syyskuu (2)
Elokuu (1)
Toukokuu (4)
Huhtikuu (3)
Maaliskuu (19)
Helmikuu (23)
Tammikuu (11)

2006
Joulukuu (10)

Raili Naskali