Kuta vanhemmaksi elää, sitä ilmeisemmäksi käy, miten väkeviä ovat ne  tekijät, jotka sitovat meidät, suomalaiset, yhdeksi kokonaisuudeksi.  Meillä on yhteinen koettu historia, meidän kulttuuriperintömme niin henkisen kuin aineellisenkin viljelyn monine osa-alueineen on koko maailmaakin ajatellen poikkeuksellisen yhdenmukainen, elämme sidoksissa samaan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen todellisuuteen ja pääosin puhumme samaa omaleimaista kieltä, jota varsin vähän ymmärretään maamme rajojen ulkopuolella.

Suomen ja Pirkkalan luonnon omalaatuinen kauneus, sen vedet ja rannat, sen metsät, vainiot ja tunturit.  Me olemme jokainen tämän maan asukas sidotut lujaan kohtalonyhteyteen. Mikä koskee pirkkalalaisia, koskee meitä kaikkia.  

Isänmaan nimissä on tehty suuria ja arvokkaita ja joskus ylivoimaisiltakin näyttäviä asioita, mutta myös sellaisia, jotka eivät kestä ihmisten eivätkä Jumalan tuomioistuimen edessä.  Koska kysymyksessä on ollut elävä todellisuus, ei sen sisältö myöskään ole voinut pysyä muuttumattomana  vuosikymmenien ja sukupolvien vaihtuessa ja kansakunnan elämäntilanteen muuttuessa.  On välttämätöntä pohtia yhteistä menneisyyttämme, mitä oppia ja viisautta sekä toisaalta luottamusta ja toivoa saatamme siitä löytää.  olemme alkaneet nähdä selkeämmin, miten oman tilanteemme oikea ymmärtäminen ja siitä seuraava vastuullinen päätöksenteko edellyttää maamme tajuamista osana laajempaa yhteyttä vaan koko ihmiskuntaa.

Jatkuva taloudellinen kasvu nykyisten edellytysten vallitessa johtaa maailmanlaajaan kriisiin ja suoranaiseen katastrofiin.  Varoituksia on tullut viimeisten vuosien aikana useita.  Julkaistuja raportteja on monia, jossa he tarkastavat väkiluvun, luonnon saastumisen, uusiutumattomien luonnonvarojen kulutuksen, elintarvikkeiden ja teollisuustuotannon kehityskäyriä.  Olennaista ei ennusteissa ole se, milloin ja miten  taloudellinen lasku tapahtuu, vaan väite, että lasku on välttämätön, talousidelogia on kestämätön ja virheellinen.  Talouskavu teollisuusmaissa on nopeasti pysäytettävä ja sen tilalle asetettava pysyvä nollakasvun tila.

On selvää, että näin radikaali kritiikki ja näin jyrkät vaatimukset ovat herättäneet vastavaikutuksen.  Keskustelua on käyty kaikkialla maailmassa, myös Suomessa.   Luonnon saastuminen ei ole ylitsepääsemätön ongelma, vaan lähinnä valintakysymys, miten paljon olemme valmiit veroina tai hinnankorotuksina maksamaan puhtaasta ilmasta, vedestä ja metsästä.

Pelkkä bruttokansantuote jaettuna maan väkiluvulla ei ilmaise sen asukkaiden keskimääräistä elämisen tasoa.  Mahdollisuus itsensä kehittämiseen, opiskeluun, luonnossa nauttimiseen, ihmissuhteiden viljelyyn, valinnan vapaus, oikeudenmukainen tulonjako ja yleensä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ovat asioita, jotka vaikuttavat ihmisten viihtyvyyteen, heidän onnellisuuteensa, ainakin yhtä paljon kuin rahassa ilmaistava henkilökohtainen tulo.

Hyvä omatunto ei kuitenkaan ole helposti saavutettavissa, ei edes silloin kun siveelliset normit tietoisesti asetetaan ohjaamaan ihmisten toimintaa.  Tässä tullaan alueelle, missä elämän arvot lopullisesti punnitaan, missä ihminen suurempansa edessä mittaa oman ihmisarvonsa. 

Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja kohtuus, kohtuullisuus ihmisten kesken on minun työni kulmakiviä.  

Kyky ja halu on toimia ihmisten parhaaksi toteutuu erilaisissa kunnallisissa ja järjestöllisissä luottamustehtävissä.

Luonto, Lapin hiljaisuus, kotiseutu Peräpohjolassa ja perhe ovat olleet henkilökohtaisia voimanlähdettä.

USKON OMIIN MAHDOLLISUUKSIINI!

PIRKKALASSA 25.1.2023