Köyhät teillä on aina keskuudessanne, totesi muuan nasaretilainen pari tuhatta vuotta sitten.  Ja oli valitettavasti oikeassa.  Hädänalaisten määrä ei näytä vähentyneen, vaikka hyvinvointi on lisääntynyt 2020-luvun alkupuolella.  Kaikki eivät ole päässeet osalliseksi hyvinvoinnin kasvusta.  Perustoimeentulon tukea on viime vuonna käynyt hakemassa satoja tuhansia kansalaisia.  Kirkon ja vapaaehtoisjärjestöjenaikanaan tilapäisratkaisuksi perustamat ruokalajit toimivat yhä täydellä teholla. Eilen kuulin radiosta, että Tamereella oli tammikuussa 17 leipää jaossa ja 350 ottajaa.

Köyhyydellä on nyky-Suomessa monta mittaa ja määritelmää.  Asiantuntijat arvioivat, että erittäin kirjoissa olosuhteissa elää lähes 50 000 ihmistä.  Yhteiskunnan turvaverkkojen läpi on pudonnut pysyvästi ainakin yli satatuhatta kansalaista.  Toimeentulon epävarmuus kaihertaa jopa joka kolmatta.

Vaikka toimeentulo-ongelmien takana on aina moninaisia syitä, yleisin yhteinen nimittäjä on pitkään jatkunut työttömyys.  Se on elämän riskitekijä, joka johtaa helposti muihin vaikeuksiin.  Siksi työttömyyden katkaiseminen on tepsivi köyhyyden selvän avaamiseen.

Meidän on vapautettava taloutemme kestävällä tavalla ja luotava uusia työpaikkoja samalla kun meidän on vastattava ikääntymiseen ja yhä kovenevaan kansainväliseen kilpailuun.

Vanhimmat keskuudessamme elävät suomalaiset muistavat tsaarin ajan, itsenäisyystaistelun, kaksi maailmansotaa, joissa Suomi verissä päin mukana, huikean jälleenrakentamise ja hyvinvointiyhteiskunnan luomisen.  Kaikki on tapahtunut pitkän ihmiselon kuluessa, yli sadassa vuosisadassa.  Rinnalla on kulkenut valtaisa tekninen kehitys.  Alussa tuskin tunnettiin sähköä, autoa, puhelinta, radiota ja saati televisiota.  Työvälineet olivat ihmis- ja hevoskäyttöisiä.

Kehitysuskon lukossa kuviteltiin, että ihminen kehittyy tieteen ja tekniikan edistymisen myötä, mutta ihminen itse on osoittanut kehityksen  heikommaksi lenkiksi.  Vuosisadan lopulla sanottiin, että ideologiat ovat kuolleet.  Siltä myös näyttää.  Itsekeskeinen saalistus on jäänyt päällimmäiseksi aatteeksi.  Se merkitsee heikompien syrjäytymistä ja eriarvoisuuden lisääntymistä.  Tärkeimmäksi yhteiskunnan kehitystä ylläpitäjäksi voimaksi on tullut markkinavoima, rahan mahti.

Suomessa on monenlaisia ongelmia.  Köyhyys raastaa edelleen perheitä.  Maan sisäinen muuttoliike tyhjentää maaseutua.  Huumeiden ja päihteiden käyttö paljastaa, että aikuisten ja nuorten elämä on nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa henkisesti raskaampaa kuin aikaisemmin rauhan aikoina, jolloin elämä soljui paljolti entisten mallien mukaisesti.

Hyvinvointiyhteiskunta voi auttaa monella tavalla, mutta viime aikojen kehitys näyttää, ettei se riitä.

Kaikkien kansalaisten ja perheiden on kannettava vastuunsa ja aivan erityisesti annettava lapsille ja nuorille aikaa ja arvoja; ei vaan juhlien yhteydessä vaan jatkuvasti.  Tietokone,

 puhelin ja televisio eivät pärjää huoltajina. Yhtä lailla tärkeää on pysähtyä ja opetella miettimään näitä asioita markkinahumun keskellä.

Pirkkalassa 25.1.2023  Raili Naskali, eduskuntavaaliehdokas